Lähikuvassa Maija Puoskari

Terho

(FI) Pienen sisustusbloggaajaporukkamme kuukausittaiset teemapostaukset jatkuvat ja tällä kertaa Syyskuun kuudes -blogia kirjoittava Netta määritteli aiheen seuraavasti:

"Jokaisen tuotteen, palvelun ja esineen takana on suunnittelija, jonka luovuudesta ja pitkäjänteisestä työstä syntyy kauneutta ja toimivuutta meidän arkeen. Maaliskuun sisustushaasteena on tuoda esille nämä taitajat tuotemerkkien ja tuotteiden takana. Kerro siis suosikkisuunnittelijastasi tai henkilöstä jonka osaamista haluat tuoda esille."

Minun ei tarvinnut kovin pitkään miettiä, kuka ansaitsisi mielestäni tulla huomioiduksi. Maija Puoskarin kansainvälinen ura on tehnyt minuun vaikutuksen ja hänen töissään on jotakin kiehtovaa, tuttuja muotoja äärimmäisen hienosti pelkistettynä. Lisäksi hän on ihmisenä todella mukava ja vaatimaton, vaikka saavutuksista olisi ihan syytäkin ylpeillä. Otin Maijaan yhteyttä postauksen tiimoilta ja päästän hänet nyt itsensä kertomaan lyhyesti suunnittelijan urastaan.

Missä työskentelet ja mitä tarkkaan ottaen teet?

Työskentelen omassa muotoilutoimistossa Studio Maija Puoskarissa. Suunnittelen laajasti sisustukseen liittyviä tuotteita kuten valaisimia, huonekaluja, lasiesineitä, astioita, peilejä, koruja, mattoja, tekstiilejä ja kaakeleita. 

Miten muotoilemasi esineet syntyvät?

Suunnittelemissani tuotteissa on usein viitteitä minulle tärkeään luontoteemaan. Perustan muotoilutyöni aina vahvaan ideaan, jonka toteutan toimivalla ja laadukkaalla tavalla.

Ketkä ovat asiakkaitasi?

Olen suunnitellut tuotteita niin kansainvälisille kuin kotimaisille yrityksille kuten Mater, Newworks, Bolia, Tulikivi, Arabia, Lennol, SOK, Innofusor ja Wall+. 

Onko luvassa pian jälleen jotakin uutta?

Tällä hetkellä minulla on työn alla lastenastiasto japanilaiselle keramiikkatehtaalle.

Kiitos Maijalle vastauksista ja hyvää kevään jatkoa! Maijan töitä on esillä myös Milanon designviikolla, vaikkei hän tällä kertaa itse pääsekään paikalle.

Vanamo

(IT) I post mensili su un certo tema del nostro piccolo gruppo di blogger di arredamento finlandesi continua in maggio e Netta dal blog Syyskuun kuudes ci ha dato la seguente traccia:

"Dietro ogni prodotto, servizio e oggetto c'è un designer che tramite la sua creatività e il suo lungo lavoro crea bellezza e funzionalità per la nostra vita quotidiana. Il tema di marzo è di presentare persone dietro i marchi e i prodotti. Raccontaci quindi chi è il tuo designer preferito oppure di una persona che secondo te merita di essere notata."

Non ho dovuto pensare molto a lungo per capire su chi scrivere. La carriera internazionale di Maija Puoskari è convincente e c'è qualcosa di affascinante nel suo design che usa forme familiari ma le ridisegna in un modo estremamente elegante e semplice. Inoltre è una persona molto simpatica e umile anche se ha motivo di essere fiera di sé e di ciò che ha raggiunto. Ho contattato Maija di persona per scrivere il post e ora lascio lei a rispondere ad alcune domande.

Dove lavori e che fai esattamente?

Lavoro nel mio proprio studio di design, Studio Maija Puoskari. Progetto vari prodotti legati al mondo dell'arredamento come lampade, mobili, oggetti in vetro, stoviglie, specchi, gioielli, tappeti, tessuti e piastrelle.

Come nascono i tuoi design?

Nei miei progetti ci sono spesso riferimenti alla natura che è per me un elemento importante. Dietro ogni progetto c'è un idea chiara che realizzo in un modo che sia funzionale e di alta qualità.

Chi sono i tuoi clienti?

Ho progettato prodotti sia per aziende finlandesi che straniere come per Mater, Newworks, Bolia, Tulikivi, Arabia, Lennol, SOK, Innofusor e Wall+. 

Ci sono novità in vista?

In questo momento sto progettando una serie di stoviglie per bambini per una fabbrica di ceramica giapponese.

Grazie Maija per le risposte e buona continuazione! Ci sono alcuni prodotti di Maija in mostra alla Settimana del design milanese anche se lei non riesce a essere presente quest'anno.

Liuku

(EN) The theme posts of our small Finnish interior blogger's group continues and this time Netta from the blog Syyskuun kuudes defined the subject as follows:

"Behind every product, service and object there's a designer who's creativity and persistent work creates beauty and functionality to our everyday life. The March theme is to give attention to these talents behind the brands and products. You can tell about your favourite designer or about a person who you think should be noticed."

I didn't have to think for long to decide who I want to write about. Maija Puoskari's international career is impressive and there's something really intriguing about her work that uses familiar shapes in a extremely refined and elegant form. She's also a really kind and modest person even though there's reason enough to be really proud of her achievements. I contacted Maija for writing the post and let her now tell shortly about her career as a designer.

Where do you work and what do you exactly do?

I work in my own design studio, Studio Maija Puoskari. I design lots of different interior related products like lamps, furniture, design glass, dishes, mirrors, jewellery, rugs, textiles and tiles.

How do the products come about?

The objects that I design often refer to nature which is for me an important theme. My work is always based on a clear idea that I turn into a practical and high quality object.

Who are your clients?

I have design for both Finnish and foreign companies like Mater, Newworks, Bolia, Tulikivi, Arabia, Lennol, SOK, Innofusor and Wall+. 

Is there something new on its way?

At the moment I'm working on a set of dishes for children for a Japanese ceramics factory.

Thank you Maija for your answers and good luck in the future! Maija's work is shown also at the Milan design week even though she can't make it to be there herself this year.

Kinos

Liuku

Pino, designed with Tuukka Tujula

 Kuvat / Foto / Pictures @ Maija Puoskari

Blogini tarina

Questo post è purtroppo solo in finlandese. / Sorry, this post is only in Finnish.

Muistan vielä hyvin ensikohtaamiseni blogimaailman kanssa, vaikka siitä on jo aika monta vuotta. Päädyin työpäivän aikana jonkin nettihaun kautta kivalta vaikuttavaan sisustusblogiin ja mietin itsekseni, ettei tällaisen kotitoimistossa freelancerina töitä tekevän ja sisustuskärpäsen pureman ihmisen auta todellakaan ruveta seuraamaan blogeja. Jos tarjolla on loputon määrä kiinnostavaa sisustushöpinää ja inspiroivia kuvia, ne vievät helposti mennessään eikä aikaa jää kohta enää lainkaan työntekoon. Kuten arvaatte, annoin jossakin vaiheessa houkutukselle periksi, ja sen jälkeen se onkin ollut menoa. (On niitä töitäkin sentään onneksi tullut tehtyä siinä sivussa.) Nyt itselläni on takana yli kolme vuotta bloggaamista ja pääsen kertomaan blogini tarinan mainiota Tunne tilat -blogia kirjoittavan Karinin haastamana. Kuvituksena on vanhoja kuvia, joista osa on jo näkynytkin blogissa.

Miten blogi sai alkunsa

Mietin oman blogin perustamista pitkään, ennen kuin rohkaisin mieleni ja aloitin bloggaamisen vuoden 2012 huhtikuussa. Ajattelin, että bloggaamalla saattaisin tutustua ihmisiin, joilla oli samanlaisia kiinnostuksen kohteita kuin itselläni ja jotka ymmärsivät sisustusintoiluani paremmin kuin lähipiiri. Suurimpana esteenä oli se, ettei minulla ollut minkäänlaisia teknisiä taitoja enkä omistanut kunnollista kameraa, eivätkä perfektionistin luonne ja valtaisa itsekritiikin määrä myöskään auttaneet asiaa. Lopulta ajattelin, että jos kerran muutkin ovat oppineet bloggaamisen vaatimat taidot, miksen minäkin oppisi. Digikamerakin huushollista löytyi, joten jonkinlaisia kuviakin pystyin ottamaan. Bloggaamisen puolesta puhui myös se, että tiesin jo siinä vaiheessa perheemme muuttavan Saksaan mieheni töiden takia. Olisi mukavaa tallentaa tuleva ajanjakso jonnekin muuallekin kuin kameran muistikortille. Kun aloittamispäätös oli tehty, tarvitsi enää keksiä blogille nimi.

Mitä tapahtui minimalismille

Halusin blogin nimen kuvaavan jotenkin itseäni ja näkemystäni sisustamisesta. Ihailen suuresti minimalistista arkkitehtuuria ja nautin ympäristöstä, jossa on vähän tavaraa, harmoninen värimaailma, selkeitä ja yksinkertaisia linjoja ja kauniita, aitoja pintamateriaaleja. Olin joskus lukenut brittiläisen arkkitehdin John Pawsonin haastattelun, jossa hän sanoi, ettei minimalismi tarkoita sitä, ettei omista tavaraa. Minimalismi on sitä, että asunto on mahdollisimman selkeän ja rauhallisen näköinen ja että jokaiselle tavaralle on oma paikkansa katseelta piilossa. Avainasemassa ovat siis tinkimättömän viimeistelyn lisäksi hyvät säilytystilat. Juuri tällainen oli oma sisustusfilosofiani, johon olin kotejamme sisustaessani pyrkinut. Kun katselin ympärilleni lelukasojen ja muiden elämämisen jälkien keskellä, mieleen ei kuitenkaan ihan ensimmäiseksi tullut  minimalismi. Kun kotona asuu muitakin, myös heidän tarpeensa ja toiveensa on pakko ottaa huomioon, vaikka kuinka itse haluaisi lastenhuoneeseenkin yksiväriset verhot ja pelkkiä puisia leluja. Minun oli siis olosuhteiden pakosta nimettävä itseni ex-minimalistiksi. Totta puhuen huomaan, että myös tavaransietokykyni on perhe-elämän myötä kasvanut siihen verrattuna, mitä se joskus oli. Lisäksi olen löytänyt itsestäni pienen keräilijän, joten ehkä nimitys kuvaa minua ihan hyvin. Blogin lopullinen nimi löytyi netissä surffatessa ja on itse asiassa käännöslaina erään amerikkalaisen kirjan nimestä. Englanninkielistä muotoa siitä en aio täällä julkaista, jotten joudu raastupaan luvattomasta käytöstä, mutta löydätte kyllä teoksen halutessanne :)

Miten blogini on kehittynyt

Ihan aluksi ajattelin keskittyä blogissa visuaaliseen puoleen ja pitää tekstin määrän minimissä. Syynä oli perfektionistin suunnaton kriittisyys omaa tekstiä kohtaan. (Saatoin tuolloin kirjoittaa Facebook-päivityksestäkin monta eri versiota, ennen kuin olin siihen niin tyytyväinen, että saatoin julkaista sen.) Jossain vaiheessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että teksti tekee blogista kiinnostavamman ja avaa kirjoittajan persoonaa pelkkiä kuvia enemmän. Halusin myös kehittää itseäni kirjoittajana ja saada sujuvuutta kirjoittamiseen. Otin tavaksi kirjoittaa tekstit suomen lisäksi italiaksi ja englanniksi - italiaksi, koska se nyt vaan on niin ihana kieli, ja englanniksi, jottei tekstien ymmärtäminen olisi kenelläkään Google Translaten varassa.

Alkuaikoina blogissa oli melko usein ruokaohjeita, kun taas nykyään julkaisen niitä todella harvoin. DIY-jutut ja kaikenlaiset sisustus- ja designhöpinät ovat olleet mukana kuvioissa oikeastaan koko ajan. Suurin muutos blogissa on tapahtunut aikaa myöten luultavasti kuvien laadussa. Sen lisäksi, että olen harjoituksen myötä kehittynyt kuvaajana niin sommittelun kuin muunkin suhteen, käytössäni on nykyään kelvollinen kamera (Canon 600D) ja hyvä linssi lähikuvien ottoa varten (Canon 50 mm f/1.2). Löytyisipä jostain vielä sponsori, joka lahjottaisi käyttööni sisustuskuvaukseen soveltuvan kunnollisen laajakuvalinssin. Kittilinssillä kuvaaminen kun on joskus aika tuskaa. ;) Sisustamisen näkökulmasta bloggaamista rajoittaa tällä hetkellä hieman se, että asumme vuokra-asunnossa, jota ei voi remontoida oman näköiseksi. Vaikka haaveilen vaaleista puulattioista ja valkoisista ikkunanpuitteista, todellisuus on tällä hetkellä jotakin muuta.

Merkittävimmät taitekohdat

Sysäyksen kohti parempia valokuvia antoi Krista Keltasen pitämä bloggaajille suunnattu valokuvauskurssi. Ilmoittauduin kurssille, koska olin turhautunut siihen, etten saanut kauniita näkymiä millään ikuistettua kuviin sellaisina kuin olisin halunnut. Kurssin  aikana tajusin, ettei kaikki ollutkaan kiinni omista kuvaustaidoistani vaan että tarvitsin yksinkertaisesti paremman kameran. Vieläkin aina välillä turhauttaa, mutta pääasiassa kuvaaminen on nykyään haastavan hauskaa ja koen usein myös onnistumisen iloa. Blogging Your Way -kurssi puolestaan sai minut vihdoin tekemään uudistuksia blogin ulkoasulle ja tutustuin myös Lightroom-ohjelmaan, jonka avulla nykyään käsittelen ottamani kuvat. Reilun kahden vuoden ajan blogini on kuulunut Indiedays Inspiration -yhteisöön. Harmi kyllä en juuri pääse osallistumaan mihinkään yhteisiin rientoihin, mutta joskus kyllä vielä repäisen ja lähden muiden mukaan juhlimaan.

Bloggaamisen hyvät ja huonot puolet
Jos mietin bloggaamiselle alkuun asettamiani tavoitteita, ne on tullut saavutettua ja ylitettyä moneen kertaan. Olen tutustunut blogin kautta todella moneen aivan ihanaan, fiksuun, mukavaan, lahjakkaaseen ja kiinnostavaan ihmiseen, joista osan olen tavannut myös ihan tosielämässä. Olen äärettömän kiitollinen kaikista näistä uusista ystävistä! Bloggaaminen on myös vapauttanut minut monessa suhteessa liiallisesta itsekritiikistä. Tekstin tuottaminen sujuu nykyään yleensä ilman sen suurempaa tuskaa ja painan julkaisunappia miettimättä asiaa sen enempää. Valokuvaajana olen kehittynyt bloggauksen kautta todella paljon ja kuvaan nykyään oikeastaan pelkästään manuaaliasetuksilla. Tosin juuri mietin, että voisi olla aiheellista lukea vihdoinkin kameran käyttöohjeet huolella läpi ja ottaa taas jalusta käyttöön. Saattaisivat talvikauden kuvaussessiot sujua sen jälkeen vähän paremmin.

Huonojakin puoli tästä harrastuksesta tietysti löytyy. Blogipostausten teko vie minulta melkoisesti aikaa, koska haluan ottaa mahdollisimman hyviä ja kauniita kuvia. Kuvien jälkikäsittelyyn saan tuhraantumaan tunnin ja toisenkin, eikä tekstienkään kirjoittaminen kolmella kielellä käy ihan hetkessä. Bloggaaminen on varsin yksinäistä puuhaa, ainakin silloin kun kuvatkin on otettu kotona neljän seinän sisällä. Kommentit ovat koko homman suola, ja jos niitä ei kuulu, välillä kieltämättä mietin, onko tässä touhussa mitään järkeä ja olisiko syytä keskittyä pelkästään Instagramiin, missä ihmiset vielä reagoivat sisältöön. No, vielä ollaan kuitenkin plussan puolella, koska postauksia tännekin yhä syntyy. Loppujen lopuksi on kai niin, että blogia pitää kirjoittaa ensisijaisesti itselle. Motivaatio täytyy löytää omasta halusta jakaa ajatuksia, inspiraatiota ja hitusia omasta elämästä. Postausaiheista ei ainakaan itselläni ole vielä tullut pulaa vaan päin vastoin materiaalia on enemmän kuin aikaa toteuttaa postauksia.

Todistukseksi siitä, että kehitystä on tapahtunut, lisään tähän loppuun kuvan blogin alkuajoilta. Huomaatteko laadussa eroa nykyiseen? ;)

Haastan nyt puolestani seuraavat bloggaajat kertomaan oman bloginsa tarinan: Hani / Vaihtelevasti valkoista, Katja / Neovia House, Terhi / Reelinki ja Marja / Marjamailla. Tässä vielä haasteen säännöt:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille. Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteen ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvan yhteyteen tagi #blogitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.

#Blogitarina-haasteen käynnisti Kototeko-blogi.

Perheen sisustustyönjako

Talo Luckista liikkeelle lähtenyt hauska perheen sisustustyönjakoa kartoittava haaste kulkeutui minulle Zubi's Corner -blogin Suvin lähettämänä. Kiitos haasteesta - tässä tulee nyt karuja paljastuksia sisustustyrannin huushollista ;)
 
Questo post è purtroppo solo in finlandese. / Sorry, this post is only in Finnish.

1) Osallistuuko puolisosi sisustuksen suunnitteluun?

Puolisoni on luovuttanut ihan suosiolla kotiemme sisustussuunnittelupuolen minun vastuulleni. Tosin hän kommentoi aina välillä viikkojen kypsyttelyn jälkeen syntyneitä nerokkaita ideoitani tyrmäämällä ne heti kättelyssä ja vetäisemällä hihasta jonkin sekunnin murto-osassa syntyneen vastaehdotuksen.

2) Jos vastasit ei: Toivoisitko puolisosi osallistuvan enemmän kodin sisustukseen? Ja jos toivot, miten haluaisit hänen osallistuvan?

Olisi tietysti mukavaa, jos sisustusratkaisuja voisi pohtia ja ideoida yhdessä, mutta jos toiselle osapuolelle sisustusasiat eivät ole kovin tärkeitä ja itsellä ne pyörivät jatkuvasti mielessä, nykytilanne taitaa kuitenkin olla varsin toimiva. Toisaalta puoliso kyllä auttaa välillä ideoitteni toteutuksessa, joten osallistuu hän sisustusprojekteihin sentään jotenkin .

3) Eroavatko makunne toisistaan?

Miehen määritelmän mukaan sisustusmakumme ovat "yhteensopivat", mitä se sitten tarkoittaakin. Kumpikin on kyllä sillä kannalla, että uusia hankintoja tehdessä pyritään valitsemaan tuotteita, jotka ovat laadukkaita, klassisia ja pitkäikäisiä.
 
4) Riitelettekö sisustusratkaisuista?

Ks. kysymys 1. Ideantyrmäystilanteissa saatan joskus vetää hetkeksi herneen nenään ennen kuin ryhdyn työstämään ideaa uuteen malliin tai perustelemaan puolisolle syitä oman ratkaisumallini ylivoimaisuudelle.
 
5) Teettekö kotiin tulevat hankinnat yhdessä vai erikseen?

Isoista hankinnoista päätetään luonnollisesti yhdessä, mutta ihan jokaisesta pikkujutusta ei todellakaan, vaan niistä päättää allekirjoittanut.

6) Kuinka paljon kompromisseja teette yhteisen kodin sisustuksen eteen? Ja kumpi joustaa enemmän?

Minä olen aika huono tekemään kompromisseja sisustuksen suhteen, joten mies varmasti joustaa enemmän. Toisaalta puoliso on kuulemma enimmäkseen ihan tyytyväinen siihen, että vaimo hoitaa sisustuspuolen ja kotona on viihtyisää.
 
7) Miltä puolisosi koti näytti silloin, kun ensimmäistä kertaa vierailit siellä? Tuliko välittömästi olo, että tämä on tässä, vai mietitkö hiovasi puolison maun paremmaksi/ toisenlaiseksi? 

Mies asui tavatessamme kalustetussa opiskelijoiden kimppakämpässä, joten sisustustyyliä ei juuri päässyt arvioimaan. Sen sijaan olen kyllä aina pitänyt miehen italialaisesta tyylikkään rennosta pukeutumistyylistä.

Lisään vauhtiin päästyäni vielä loppuun yhden lisäkysymyksen, koska perheessämme sisustaa minun ja puolison lisäksi pari muutakin henkilöä.

8) Kuka päättää lasten huoneiden sisustuksesta?

Kun lapset olivat pienempiä, lastenhuoneen sisustus oli tietysti pelkästään äidin vastuulla, mutta nykyään kaikista sisustusratkaisuista neuvotellaan tyttärien kanssa eikä muutoksia tehdä ilman heidän hyväksyntäänsä. Kuopuksen kanssa esimerkiksi oli juuri tiukka keskustelu siitä, pitikö yksi taulu ripustaa pari senttiä ylemmäs vai alemmas.

En lähetä haastetta nyt kenellekään erityisesti, mutta tarttukaa kiinni, jos innostutte miettimään aihetta!

Kahta en vaihtaisi -haaste

(FI) Tunne tilat -blogin Karin haastoi minut kertomaan suhteestani sisustusesineisiin ja nimeämään rakkaimmat tavarat, jotka ovat kiertäneet mukana kodista toiseen. Tunnustan heti alkuun, että kiinnyn kovastikin moniin kotiimme hakittuihin esineisiin. Itse asiassa yritän välttää sellaisten asioiden ostamista, joihin minulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä. Kun hankkii kalusteen, josta on haaveillut monta vuotta, sitä ei ole tarvetta vaihtaa trendien tai mielenmuutosten mukaan. Toivon lisäksi, että laadukkaat tavarat saavat jatkaa elämäänsä vielä lastenkin kodeissa. Siksi ei ole ihan helppoa valita vain kahta  tärkeää esinettä, mutta poimin kuviin sellaiset sisustuselementit, joiden kanssa olen elänyt pisimpään. Sain Italia-aiheisen grafiikkavedoksen lahjaksi au pair -perheeltäni, jonka luona työskentelin vuoden Milanossa ylioppilaaksi päästyäni, joten se on siitä pitäen ollut jokaisen oman kotini seinällä. Artekin jakkara sen sijaan oli ensimmäinen kaluste, jonka ostin yhdessä mieheni kanssa. Nyt meillä on niitä jo kolme ja jakkaran muotoilu ja monikäyttöisyys jaksavat aina vain ihastuttaa.

Tarjoan haastetta eteenpäin blogeihin Cirkus, Materian taju, Hannas Home, Golden Cupole ja Kotila!

(IT) Karin dal blog Tunne tilat mi ha chiesto di raccontare del mio rapporto con gli oggetti di arredamento e di scegliere i pezzi più cari che mi hanno seguito da una casa all'altra. Devo subito confessare che mi affeziono a tanti mobili e altri oggetti che abbiamo a casa. In realtà cerco di evitare di comprare cose che mi lasciano fredda. Quando si comprano cose di cui uno si sogna da tanto tempo non c'è bisogno di cambiarle secondo le mode oppure perché ci si è stancati. Spero anche che comprando prodotti di qualità li potremo un giorno passare alle figlie che se li porteranno a casa propria. Perciò mi è abbastanza difficile scegliere solo un paio di oggetti importanti ma in queste foto ci sono le due cose con cui ho vissuto più a lungo. Ho avuto il foglio di grafica "Italia" come regalo dalla famiglia presso cui ho lavorato un anno come alla pari a Milano dopo aver fatto la maturità quindi il quadro è stato appeso in tutte le mie case. Uno sgabello di Artek è stato il primo mobile che ho comprato insieme al mio marito. Ora ne abbiamo già tre e la forma e la funzionalità dello sgabello mi piacciono sempre tanto.

(EN) Karin from the blog Tunne tilat asked me to tell about my relationship with interior objects and to choose the most important things that have followed me from one home to another. I'll start by confessing that I do get emotionally attached to many of the things we have at home. When you buy a piece of furniture that you have dreamt of for years you have no need to change it when the trends change or because you got tired of it. I also hope that high quality products can one day be used also in our children's homes. It's thus not easy for me to choose just a couple of important objects but in these pictures you can see the two things that have followed me for the longest time. I got the original "Italy" art print from my au pair family in Milan where I was working for a year after finishing school. The picture has ever since been in my every home. The Artek stool is the first piece of furniture I bought together with my husband. Now we have three of them and I really love the design and the versatility of the stool.