25 August 2013

MOMOa aamukahvilla

Olen asunut lähes koko ikäni 50-, 60- ja 70-luvuilla rakennetuissa MOMO-määritelmän täyttävissä kodeissa ja olemme puolison kanssa remointoineetkin (ammattilaisten avustuksella toki) kolme sellaista, joten Katja Lindroosin kirjoittama kirja oli ihan pakko hankkia. Olen kyllä lukenut siitä vasta pätkiä ja enemmänkin katsellut kirjan sivuilla esiteltyjä upeita koteja, mutta jossakin vaiheessa luen kirjan antaumuksella kannesta kanteen. Tämänhetkisen MOMO-kotimme ruokasalin pöytää koristaa uusi tummanharmaa pöytäliina, jonka teetin ompelijalla pellavakankaasta. Liinalla on pituutta 3,5 metriä, joten kangas jää vielä puolisen metriä roikkumaan pöydän päissä. Outoa, että valmiita riittävän pitkiä pöytäliinoja on niin vähän myynnissä, vaikka huonekalujen koko on MOMO-vuosista kasvanut ja etenkin jatkettavien ruokapöytien kokonaispituus on kai lähes poikkeuksetta yli kaksi metriä. Koskakohan tekstiiliteollisuus huomaa korjata tällaisen epäkohdan?

Ho vissuto quasi tutta la mia vita nelle case costruite tra gli anni '50 e '70 che si possono definire con il termine MOMO (modesto e moderno) e ne ho anche ristrutturate tre con mio marito (con l'aiuto di muratori naturalmente) quindi ho proprio dovuto comprare questo libro di Katja Lindroos. Per il momento ho per la maggior parte solo guardato le foto delle case bellissime ma ho intenzione di divorare tutto il libro prima o poi. Nella sala da pranzo della nostra casa attuale anche essa MOMO c'è una nuova tovaglia di lino grigio scuro che ho fatto fare dalla sarta. La lunghezza è di 3,5 metri quindi c'è abbastanza stoffa che pende dalle estremità del tavolo. È strano che si trovino così poche tovaglie pronte abbastanza lunghe perché i mobili sono diventati più grandi paragonato agli anni MOMO e la maggior parte dei tavoli allungabili mi sembrano di arrivare fino a oltre due metri di lunghezza. Chissà quando l'industria tessile se ne accorgerà?

I have lived almost all my life in houses built between 1950's and 1970's that can be called MOMO houses (Modest and Modern) and have also renovated three of them with my husband (we had professionals to help us) so I kind of had to buy this book by Katja Lindroos. For the moment I have mostly looked at the wonderful pictures but I'm going to devour the whole book at some point. In our current MOMO home we have a new linen tablecloth on the dining room table. I had it made by a dressmaker and it's 3,50 meters long so it hangs half a meter over the edge of the table. It's strange that it's so difficult to find tablecloths that are long enough for our table, since the furniture is now normally bigger than in the MOMO years and most of the extendable tables are over 2 meters long. I wonder when will the textile industry notice this?



2 comments:

  1. Tuo kirja on ihan peruskamaa sisustushulluille ja tyylistäkin tykkään vaikka
    meidän koti onkin 80-luvun tuotos.
    Piti ihan miettiä, en ole paljoakaan asunut Momo kodeissa, vaikka useassa eri paikassa osoitteeni on ollutkin. Mun kodit on olleet vuosisadan alusta tai sitten 80-luvun tällä puolella. Hassua, sillä tyyli tuntuu tutulta ja tykkään.

    Hyvä tuo huomiosi pöytäliinoista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Isot ikkunat ja toimivat neliöt ovat minusta MOMO-talojen valtteja. Vanhemmissa taloissa ja esim. 80-luvun asunnoissa ikkunat ovat usein melko pienet, mutta tietysti niissä on taas omat hyvät puolensa. Vanhojen talojen ihanan syviä ikkunalautoja olen MOMO-taloissa aina kaivannut.

      Delete