Blogini tarina

Questo post è purtroppo solo in finlandese. / Sorry, this post is only in Finnish.

Muistan vielä hyvin ensikohtaamiseni blogimaailman kanssa, vaikka siitä on jo aika monta vuotta. Päädyin työpäivän aikana jonkin nettihaun kautta kivalta vaikuttavaan sisustusblogiin ja mietin itsekseni, ettei tällaisen kotitoimistossa freelancerina töitä tekevän ja sisustuskärpäsen pureman ihmisen auta todellakaan ruveta seuraamaan blogeja. Jos tarjolla on loputon määrä kiinnostavaa sisustushöpinää ja inspiroivia kuvia, ne vievät helposti mennessään eikä aikaa jää kohta enää lainkaan työntekoon. Kuten arvaatte, annoin jossakin vaiheessa houkutukselle periksi, ja sen jälkeen se onkin ollut menoa. (On niitä töitäkin sentään onneksi tullut tehtyä siinä sivussa.) Nyt itselläni on takana yli kolme vuotta bloggaamista ja pääsen kertomaan blogini tarinan mainiota Tunne tilat -blogia kirjoittavan Karinin haastamana. Kuvituksena on vanhoja kuvia, joista osa on jo näkynytkin blogissa.

Miten blogi sai alkunsa

Mietin oman blogin perustamista pitkään, ennen kuin rohkaisin mieleni ja aloitin bloggaamisen vuoden 2012 huhtikuussa. Ajattelin, että bloggaamalla saattaisin tutustua ihmisiin, joilla oli samanlaisia kiinnostuksen kohteita kuin itselläni ja jotka ymmärsivät sisustusintoiluani paremmin kuin lähipiiri. Suurimpana esteenä oli se, ettei minulla ollut minkäänlaisia teknisiä taitoja enkä omistanut kunnollista kameraa, eivätkä perfektionistin luonne ja valtaisa itsekritiikin määrä myöskään auttaneet asiaa. Lopulta ajattelin, että jos kerran muutkin ovat oppineet bloggaamisen vaatimat taidot, miksen minäkin oppisi. Digikamerakin huushollista löytyi, joten jonkinlaisia kuviakin pystyin ottamaan. Bloggaamisen puolesta puhui myös se, että tiesin jo siinä vaiheessa perheemme muuttavan Saksaan mieheni töiden takia. Olisi mukavaa tallentaa tuleva ajanjakso jonnekin muuallekin kuin kameran muistikortille. Kun aloittamispäätös oli tehty, tarvitsi enää keksiä blogille nimi.

Mitä tapahtui minimalismille

Halusin blogin nimen kuvaavan jotenkin itseäni ja näkemystäni sisustamisesta. Ihailen suuresti minimalistista arkkitehtuuria ja nautin ympäristöstä, jossa on vähän tavaraa, harmoninen värimaailma, selkeitä ja yksinkertaisia linjoja ja kauniita, aitoja pintamateriaaleja. Olin joskus lukenut brittiläisen arkkitehdin John Pawsonin haastattelun, jossa hän sanoi, ettei minimalismi tarkoita sitä, ettei omista tavaraa. Minimalismi on sitä, että asunto on mahdollisimman selkeän ja rauhallisen näköinen ja että jokaiselle tavaralle on oma paikkansa katseelta piilossa. Avainasemassa ovat siis tinkimättömän viimeistelyn lisäksi hyvät säilytystilat. Juuri tällainen oli oma sisustusfilosofiani, johon olin kotejamme sisustaessani pyrkinut. Kun katselin ympärilleni lelukasojen ja muiden elämämisen jälkien keskellä, mieleen ei kuitenkaan ihan ensimmäiseksi tullut  minimalismi. Kun kotona asuu muitakin, myös heidän tarpeensa ja toiveensa on pakko ottaa huomioon, vaikka kuinka itse haluaisi lastenhuoneeseenkin yksiväriset verhot ja pelkkiä puisia leluja. Minun oli siis olosuhteiden pakosta nimettävä itseni ex-minimalistiksi. Totta puhuen huomaan, että myös tavaransietokykyni on perhe-elämän myötä kasvanut siihen verrattuna, mitä se joskus oli. Lisäksi olen löytänyt itsestäni pienen keräilijän, joten ehkä nimitys kuvaa minua ihan hyvin. Blogin lopullinen nimi löytyi netissä surffatessa ja on itse asiassa käännöslaina erään amerikkalaisen kirjan nimestä. Englanninkielistä muotoa siitä en aio täällä julkaista, jotten joudu raastupaan luvattomasta käytöstä, mutta löydätte kyllä teoksen halutessanne :)

Miten blogini on kehittynyt

Ihan aluksi ajattelin keskittyä blogissa visuaaliseen puoleen ja pitää tekstin määrän minimissä. Syynä oli perfektionistin suunnaton kriittisyys omaa tekstiä kohtaan. (Saatoin tuolloin kirjoittaa Facebook-päivityksestäkin monta eri versiota, ennen kuin olin siihen niin tyytyväinen, että saatoin julkaista sen.) Jossain vaiheessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että teksti tekee blogista kiinnostavamman ja avaa kirjoittajan persoonaa pelkkiä kuvia enemmän. Halusin myös kehittää itseäni kirjoittajana ja saada sujuvuutta kirjoittamiseen. Otin tavaksi kirjoittaa tekstit suomen lisäksi italiaksi ja englanniksi - italiaksi, koska se nyt vaan on niin ihana kieli, ja englanniksi, jottei tekstien ymmärtäminen olisi kenelläkään Google Translaten varassa.

Alkuaikoina blogissa oli melko usein ruokaohjeita, kun taas nykyään julkaisen niitä todella harvoin. DIY-jutut ja kaikenlaiset sisustus- ja designhöpinät ovat olleet mukana kuvioissa oikeastaan koko ajan. Suurin muutos blogissa on tapahtunut aikaa myöten luultavasti kuvien laadussa. Sen lisäksi, että olen harjoituksen myötä kehittynyt kuvaajana niin sommittelun kuin muunkin suhteen, käytössäni on nykyään kelvollinen kamera (Canon 600D) ja hyvä linssi lähikuvien ottoa varten (Canon 50 mm f/1.2). Löytyisipä jostain vielä sponsori, joka lahjottaisi käyttööni sisustuskuvaukseen soveltuvan kunnollisen laajakuvalinssin. Kittilinssillä kuvaaminen kun on joskus aika tuskaa. ;) Sisustamisen näkökulmasta bloggaamista rajoittaa tällä hetkellä hieman se, että asumme vuokra-asunnossa, jota ei voi remontoida oman näköiseksi. Vaikka haaveilen vaaleista puulattioista ja valkoisista ikkunanpuitteista, todellisuus on tällä hetkellä jotakin muuta.

Merkittävimmät taitekohdat

Sysäyksen kohti parempia valokuvia antoi Krista Keltasen pitämä bloggaajille suunnattu valokuvauskurssi. Ilmoittauduin kurssille, koska olin turhautunut siihen, etten saanut kauniita näkymiä millään ikuistettua kuviin sellaisina kuin olisin halunnut. Kurssin  aikana tajusin, ettei kaikki ollutkaan kiinni omista kuvaustaidoistani vaan että tarvitsin yksinkertaisesti paremman kameran. Vieläkin aina välillä turhauttaa, mutta pääasiassa kuvaaminen on nykyään haastavan hauskaa ja koen usein myös onnistumisen iloa. Blogging Your Way -kurssi puolestaan sai minut vihdoin tekemään uudistuksia blogin ulkoasulle ja tutustuin myös Lightroom-ohjelmaan, jonka avulla nykyään käsittelen ottamani kuvat. Reilun kahden vuoden ajan blogini on kuulunut Indiedays Inspiration -yhteisöön. Harmi kyllä en juuri pääse osallistumaan mihinkään yhteisiin rientoihin, mutta joskus kyllä vielä repäisen ja lähden muiden mukaan juhlimaan.

Bloggaamisen hyvät ja huonot puolet
Jos mietin bloggaamiselle alkuun asettamiani tavoitteita, ne on tullut saavutettua ja ylitettyä moneen kertaan. Olen tutustunut blogin kautta todella moneen aivan ihanaan, fiksuun, mukavaan, lahjakkaaseen ja kiinnostavaan ihmiseen, joista osan olen tavannut myös ihan tosielämässä. Olen äärettömän kiitollinen kaikista näistä uusista ystävistä! Bloggaaminen on myös vapauttanut minut monessa suhteessa liiallisesta itsekritiikistä. Tekstin tuottaminen sujuu nykyään yleensä ilman sen suurempaa tuskaa ja painan julkaisunappia miettimättä asiaa sen enempää. Valokuvaajana olen kehittynyt bloggauksen kautta todella paljon ja kuvaan nykyään oikeastaan pelkästään manuaaliasetuksilla. Tosin juuri mietin, että voisi olla aiheellista lukea vihdoinkin kameran käyttöohjeet huolella läpi ja ottaa taas jalusta käyttöön. Saattaisivat talvikauden kuvaussessiot sujua sen jälkeen vähän paremmin.

Huonojakin puoli tästä harrastuksesta tietysti löytyy. Blogipostausten teko vie minulta melkoisesti aikaa, koska haluan ottaa mahdollisimman hyviä ja kauniita kuvia. Kuvien jälkikäsittelyyn saan tuhraantumaan tunnin ja toisenkin, eikä tekstienkään kirjoittaminen kolmella kielellä käy ihan hetkessä. Bloggaaminen on varsin yksinäistä puuhaa, ainakin silloin kun kuvatkin on otettu kotona neljän seinän sisällä. Kommentit ovat koko homman suola, ja jos niitä ei kuulu, välillä kieltämättä mietin, onko tässä touhussa mitään järkeä ja olisiko syytä keskittyä pelkästään Instagramiin, missä ihmiset vielä reagoivat sisältöön. No, vielä ollaan kuitenkin plussan puolella, koska postauksia tännekin yhä syntyy. Loppujen lopuksi on kai niin, että blogia pitää kirjoittaa ensisijaisesti itselle. Motivaatio täytyy löytää omasta halusta jakaa ajatuksia, inspiraatiota ja hitusia omasta elämästä. Postausaiheista ei ainakaan itselläni ole vielä tullut pulaa vaan päin vastoin materiaalia on enemmän kuin aikaa toteuttaa postauksia.

Todistukseksi siitä, että kehitystä on tapahtunut, lisään tähän loppuun kuvan blogin alkuajoilta. Huomaatteko laadussa eroa nykyiseen? ;)

Haastan nyt puolestani seuraavat bloggaajat kertomaan oman bloginsa tarinan: Hani / Vaihtelevasti valkoista, Katja / Neovia House, Terhi / Reelinki ja Marja / Marjamailla. Tässä vielä haasteen säännöt:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille. Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteen ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvan yhteyteen tagi #blogitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.

#Blogitarina-haasteen käynnisti Kototeko-blogi.